Tujuin terkuin ope, Aino Leppänen

Koulumaailman ihastuttavan samaistuttava kuvaus saa jatkoa! Yksi runoilee, toinen keimailee, kolmas lusmuilee. Viekö heikosti motivoituneiden opiskelijoiden eteenpäin patistaminen huomion tärkeimmästä – läheisten hyvinvoinnista? Äidinkielen lehtorina huonosti viihtyvä Aisku elää arkeaan nykylukion haasteista jotenkuten selviytyen. Työyhteisö on pääosin mukava, mutta tällä lukukaudella uusi sijainen maustaa koulusopan karvaaksi. Koronapandemiakin on edelleen läsnä, ja maskin läpi on hankala hengittää. Uuden opetussuunnitelman kasaaminen kaatuu kaiken muun työn päälle, mutta onneksi on myös sydämeen osuvia kohtaamisia, kuten runopoika Lenni. Kotiasiat ovat työn vastapainoksi kohtalaisessa kuosissa. Aiskun vierelle on asettunut hyvä mies, mutta parisuhteessa on aina omat mutkansa, vaikka tunteet olisivatkin kohdillaan. Aiskulla on myös tyttäreensä läheinen suhde, joskin välillä kotiin tuntuu tulevan joku aivan vieras lapsi, joka kiukuttelee milloin mistäkin. Vapaa-aika tyttären lentopallovalmentajana on antoisaa, mutta joskus siinäkin joutuu kasvattajaksi – milloin lasten, milloin vanhempien. Ja sitten pitäisi vielä löytyä tilaa ystäville. Välillä aika on kortilla, mutta onko ystävä…