Silta, Juha Seppälä

Murrosikää lähestyvä poika temmataan juuriltaan. Hänet heitetään maalta kaupunkiin, ruskeavetisen joen sijalle tulee hiukan pelottava meri, hurja ja outo elementti.Kaikki on vierasta. Koulu on suuri ja kylmä: sen hälinässä poika haluaa piiloutua, olla näkymätön. Nouseva seksuaalisuus ravistaa syvältä. Vanhempien maailma on muuttunut, kutistunut, käynyt silti levottomammaksi.Maalle jääneisiin isovanhempiin pojalla on lämmin suhde. Hän odottaa viikonvaihteita ja lomia, jolloin pääsee kaupungista. Yksinkertainen elämä, yksinkertaiset tutut ruuat rahoittavat.Sitten isoisä saa ensimmäisen halvauskohtauksensa.Silta on tarkan eleetön kertomus nuoren pojan maailmasta, vieraudesta ja outoudesta. Seppälä rakentaa teoksensa yksityiskohtiin painoa ja syvyyttä. Hänen päähenkilössään on herkkyyttä ja haavoittuvuutta, joka kavahtaa kosketusta: poika on arka kuin eläin, muiden armoilla. Taustalla humisee luonto suurena, välinpitämättömänä mutta lopultakin turvallisena: se ei vaadi mitään.Seppälä kertoo romaanissaan päähenkilönsä tarinan tukahtuneella, mieleen jäävällä lauseella. Maailman on äkkiä täynnä sanatonta ääntä.